Viikin Latokartanon tila

Viikin Latokartanon tila perustettiin kruunun maatilaksi vuonna 1555 tuottamaan viljaa ja rehua kuninkaankartanolle. Tila oli 1600-luvun puolivälistä vuoteen 1776 asti Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherran virkatalona, jolloin maaherran istuin siirtyi Hämeenlinnaan. Tämän jälkeen kartano palveli sotilasvirkatalona 1800-luvun alkupuolelle asti. Venäjän vallan aikana tila vuokrattiin yksityishenkilöille, Helsingin kaupunki vuokrasi tilan vuonna 1917. Latokartanon tila luovutettiin Helsingin Yliopiston hallintaan 1931. Latokartanon tilan viljelykset ja asutus ovat keskiaikaista perua ja seudun kulttuurihistorian kannalta arvokkaat. Vanhin tilaa esittävä kartta on Lars Forssellin piirtämä kartta vuodelta 1687.

Latokartanon tilan loistokausi oli sen toimiessa maaherran virkatalona 1600- ja 1700-luvuilla. Kartanon 1700-luvun päärakennus oli kuitenkin melko vaatimaton rakennus, jota uudistettiin ja laajennettiin vuoden 1800 tienoilla. Rakennus tuhoutui tulipalossa 1830. Tuhoutuneen päärakennuksen tilalle rakennettiin 1832 nykyinen empiretyylinen päärakennus, joka oli alun perin tarkoitettu vain kesäasunnoksi.

Päärakennuksesta avautui vielä 1800-luvulla näköala Vanhankaupunginlahdelle. Vasta 1960-luvun täytöt ja rantakosteikon kuivuminen sulkivat eteläpuoleisten viljelysalueiden yhteyden merenrantaan.

Kartanon pihapiirissä on säilynyt asuinrakennus ja aittarakennus 1700-luvulta, hirsinen talli ja palossa tuhoutuneen navetan kivinen maitohuone 1800-luvulta sekä asuinrakennus 1900-luvun alusta.

Päärakennus pihapiireineen on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennussuojelukohde. Viikin Latokartano sisältyy museovirastossa valmisteilla olevaan luetteloon valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä. Viikin Latokartano ja viljelymaisema sisältyvät myös seutukaavaliiton rakennuskulttuuri- ja kulttuurimaisemaluetteloon.

Viikin pääkartano maaherran virkatalona

Kartanolla oli loistokautensa ollessaan maaherran virkatalona. Se päärakennus, joka sillä oli 1700-luvulla, olisi nykyään tuntunut melko mitättömältä. Suunnilleen v. 1800 tehtiin taloon huomattavia lisäyksiä, mutta jo vuonna 1830 se joutui liekkien saaliiksi, ja kaksi vuotta myöhemmin 1832, rakennettiin se alun perin kesäasunnoksi tarkoitettu päärakennus, joka vieläkin on jäljellä. Nykyisen asunsa se sai tasan sata vuotta myöhemmin 1932.

Tilanhoitaja Arvo Jalas asui kartanossa vuoteen 1943 asti, hänen käytössään oli koko kartano. Vuoden 1943 jälkeen kartanosta muodostettiin kaksi asuntoa. Asunnoissa on asunut tilanhoitajia, tilan muita työntekijöitä, professoreja ja tilan puutarhureita.

1980-luvulla kartanorakennus tuli Helsingin yliopiston arkkitehtitoimiston käyttöön toimistotiloiksi ja vuoden 1999 lopusta kartanon tiloissa on toiminut ravintola.

Kabinettien nimet tulevat hoitokunnan jäsenistä

Vuonna 1931, kun Viikin ja Malminkartanon tilat luovutettiin Yliopiston hallintaan, asetettiin niille yhteinen väliaikainen hoitokunta, johon kuuluivat pj. Professori J.Valmari sekä jäseninä ylijohtaja J.E. Sunila ja filosofian maisteri Ilmari Auer. Hoitokunnan toimesta ryhdyttiin peltoja kunnostamaan ja rakennuksia korjaamaan sekä uusia rakennuksia rakentamaan. Näiden töiden suorittamista varten hoitokunta teki sopimuksen vankeinhoitolaitoksen kanssa vankisiirtolan perustamisesta Viikkiin. Tämä sopimus kesti 15.3.1946 asti.